Neuleita kummipojille

Neulominen on ollut minulle aina heikointen hallussa osittain sen vuoksi, että koulussa olin aina puukäsitöissä. Taisin olla pakollisen puoli vuotta tyttöjen käsitöissä ja sen jälkeen koko ala- ja yläasteen puukäsitöissä (valinnaisenakin oli puutyöt). Joten nyt aikuisiässä olen yrittänyt opetella myös neulomista.

Viime vuonna päätin tehdä syntymäpäivälahjaksi vanhemmalle kummipojalle uuden kaulaliinan. Teemaksi valitsin kaulaliinaan pääkallot ja väriksi musta/valkoisen. Tämä kaulaliina on tehty pehmeästä villalangasta, mutta lankamerkin olen näköjään jo hukannut.

Kaulaliina on tehty aina oikealla neuloksella ja pääkallon kohdat ovat sileää neulosta. Tuossa jäi vielä harmittamaan tuo, että sileä neulos meinaa mennä rullalle. Tulipa tuo kaulaliina purettuakin muutamaan kertaan, ennen kuin olin suhkot tyytyväinen kuvaan ja neuleeseen.

Nuoremmalle kummipojalle halusin neuloa villasukat, koska en ole tehnyt kuin yksittäisiä villasukkia itselle; aina joko tulee liian iso, liian pieni tai unohdin merkata ylös miten villasukan tein, joten koskaan ei ole tullut tehtyä kahta samanlaista :)

Ensimmäiset villasukat tehtyäni huomasin, että lankaa jää, joten tein myös lapaset ja myssyn. Koska en ole koskaan tehnyt vauvalle mitään, niin koon arvaaminen meni loppujen lopuksi pieleen. Vaikka katsoin lehdestä ohjetta silmukoiden määrään ja lankakin oli samaa kuin ohjeessa, niin kauan nuo eivät taineet vauvalle mahtua.

Sekä villasukat, että lapaset jäivät pieneksi jo muutaman viikon käytön jälkeen. Myssy taisi mahtua pisimpään, vaikka alunperin luulin, että se ei mahdu ollenkaan. Myssyyn tein vielä nyörit joilla solmia se kiinni, mutta vasta kuvan oton jälkeen.

Loppujen lopuksi noita oli hauska neuloa, joten ei harmita yhtään vaikka eivät mahtuneet pitkään kummipojalle.

Joululomallani päätin sitten tehdä ihan mittojen mukaan villasukat, joten ne onnistuivat hyvin. Niihin tein jopa raidat varteen :)

Ehkä minä pikkuhiljaa opin myös tämän neulomisen taidon ja uskollan kokeilla jotain vaikeampaakin.